Joo, mistäs sitä alottais... No, vaikka siitä, että Nelli teki mulle ekan kerran sellaset temput, että meinas usko toivo ja luotto loppua. Olin koirien kanssa tuossa meidän lähipellolla lenkkeilemässä, hyvissä ajoin, ennen töihin lähtöä. Uskalsin jopa pitää pimputtia vapaana vaikka sillä onkin juoksu. Noo, ekaks joku metsäjänis oli päättänyt eksyä myös samaiselle pellolle irrottelemaan. Nelli ei huomannut sitä, vaan jatkoi ojien tonkimista ja lumen kuoputusta (viime viikollahan oli lunta!) Miina sen sijaan ajoi pupua hyvän matkaa, mutta ei päässyt etenemään hangessa niin kovaa, että kohta pupu oli kadonnut taivaan tuuliin. Otin Miinan kiinni, kun ajattelin sen olevan turvallisempi vaihtoehto, kuitenkin. Nelli oli tällä välin vaeltanut pellon toiselle laidalle vanhan ladon luo. Kaukaa näin, miten kura lensi ja koira muuttui valkoisesta mustaksi! Nelli kaivoi itseään ladon alle!! Yritin - turhaan - huudella sitä tulemaan ja Miinan kanssa mentiin tosi kauas, mutta siellä oli jotain tosi mielenkiintoista, kun Nelli jatkoi sitkeästi kaivamista. Päätin antaa koiran tehdä niin, koska AINA ENNEN se on jossain kohtaa kyllästynyt, tullut luokse ja olemme jatkaneet kolmisin lenkin loppuun. Nyt kävi toisin. Kiersimme Miinan kanssa ladolle ja kuulin kunnon painostushaukkua ladon kivijalasta. Hetken huudeltuani koiraa tajusin, ettei se ole ihan samalla sekunnilla tulossa ulos ja että siellä todella ON jotain, päätin viedä Miinan kotiin. Se siitä turun sanomien lukemisesta ja jouluostoksille lähdöstä. Menin autolla takaisin ladon luo ja yritin keksimilläni konsteilla houkutella Nelliä pois ladon alta. Itkutkin tuli, kun ajattelin, että siellä on taatusti joku mäyrä tmv. joka pahimmassa tapauksessa tappaa Nellin, tai että Nelli on jäänyt johonkin jumiin ja jää pysyvästi sinne. Soitin isällekin, joka lupasi tulla katsomaan, onko jotain tehtävissä. Tällä välin Nelli jatkoi painostusta ja ajamista, pois ei tullut. "murtauduimme" isäni kanssa latoon ja totesimme, että lattia on umpivalettu, ainoa ulospääsy oli Nellin kaivama aukko. Kello alkoi olla jo niin paljon, että mun piti lähteä töihin.... Pahinta oli jättää koira yksin jonnekin epämääräiseen paikkaan. Tässä vaiheessa Nelli oli ahertanut jo reilu pari tuntia ladon alla. Onneksi toni pääsi jo kahdelta ja oli ennen kolmea kotona - ja onneksi Nelli oli luovuttanut ja tullut pois ja osannut vielä kotiinkin. Värjötteli takapihan aidan takana... Koiran pesemiseen meni puoli tuntia, ja illalla kun tulin töistä kotiin ja tutkin koiran, toinen silmä oli muurautunut umpeen ja kuonossa oli paljon puremia. Toisessa etutassussa oli haava ja mahan alla jotain raapaleita. Puhdistin silmät silmävedellä ja kuonoa betadinella ja toistelin itselleni, että rokotukset on kyllä voimassa.... Treenit jäi seuraavalta päivältä väliin kun näytti siltä, että Nelli vielä ontuukin, mutta torstaina tilanne oli korjaanutut liikkeiden osalta. Silmä oli vielä vähän arka, mutta muurautumisen oli aiheuttanut lika, ei vamma. Takapää taisi vähän jumittua, mutta käytiin torstaina Jaakon treeneissä ja otettiin "kevyesti". En mäkään enää ihan torpedona liiku, jotta senkin takia... Mutta kyllä pelästyin!! Sellasia nuo luolakoirat on, kele sentään.
Miinan juoksu on lopuillaan. Ajattelin ilmottaa Miinan turkuun, mutta pitäis nyt vetää sen turkki alas, ettei oo aivan ylikasvanu tammikuussa. Miina jää myös treenitauolle, tosin ajattelin sen kanssa käydä itsekseni harkkaamassa pujottelua ja irtoamista kevään aikana.
Nellin kohtalo on vielä verhojen peitossa, toivotaan että tämän vuoden puolella selviää, kuinka mamman käy. Liidon kanssa siis.
Joulu tulla jolkottaa, mekin saatiin viikonloppuna jouluvalot ulos. Kiitos tonin. Mun hermo ei sellaista (kaan) ripustelua kestä, hyvä, että saan joulukuusen koristeltua sitten kun sen aika on. Vaikka joulusta tykkäänkin.
mahan kanssa mennään puolessa välissä ja nyt on alkanut jotain liikehdintää tuntua, että kai siellä kotona ollaan. vahva epäily on, että mies olisi (taas) tulossa, mutta rakenneultra on 12.12. ja vaikka olen ajatellut, josko jättäis sen sukupuoliasian kysymättä, niin en sitten tiedä, kärsimätön kun olen. "kärsimättömyys on hyve"
jees, yritän laittaa kuvia tänne jossain kohtaa...
viikonjatkoja!

Annuli ja kaivuri-Nelli ja ihmisenmieli-Miina