Joo, kerran olen jo kolannut meidän pihan, vaan kun päästin koirat vielä iltapissalle, niin eihän sitä edes huomannut, että olen hiki hatussa työntänyt lunta sivuun. Uudet kinokset ovat jo nousseet. Kivaa kyllä, että vihdoin tuli lumi, ei tarvii murehtia koirien pesemisiä yms. Muuta murehdittavaa kyllä on - koirista. Poden huonoa omaatuntoa, kun tuntuu että aika ei millään riitä kaikkeen siihen touhuamiseen, mitä olen ajatellut tekeväni juuri koirien kanssa. Lenkit ovat tätä nykyä lähes 90% remmilenkkiä ja koulutustuokiot vain kotona sisällä. Nellin kanssa kyllä käydään kerran viikossa agilityssa, mutta sielläkin tekis mieli käydä ainakin pari kertaa viikossa. Mutta kun ei niin ei.

Osin varmaan johtuu siitä, että olen paljon yksin ja Iiron hoito on ympärivuorokautisesti mun harteilla. Kyllä täytyy nostaa hattua niille tuhansille yksinhuoltajille. Yksinhuoltajuus ei nimittäin ole helppoa ollenkaan.

Palatakseni vielä koiriin. Ne ovat sitten maailman ihanimmat tapaukset kaikkine vikoineen päivineen. Ja on niistä kyllä seuraakin, vaikken mitään paljon ehdi aikaani heille antaa. Tänään harjoittelin molempien kanssa kosketusmattoa naksuttimen avulla. Ajattelin opettaa Nellille kontaktit uudestaan juuri sen kosketusalustan avulla. Parin viikon päästä on jo kisat että saa kattoa ehdinkö yhtään treenata ennen niitä uudella systeemillä.
Miinan kanssa on käyty naksukurssi viime syksynä ja se on kyllä tosi nopee tajuamaan/tarjoamaan asioita/temppuja. Kosketusalustan kanssa sain sen jo nostamaan jalan pienen pallin päälle. Kun vaan olis enemmän aikaa, niin meijän koirat osaisivat vaikka ja mitä!