Nelli sai etukäteisjoululahjaksi hienon uuden talvimanttelin. Noh, olihan siitä vanhasta ja jo vähän kulahtaneesta takista päästävä eroon - tavalla tai toisella. Se toinen tapa oli sitten hiukan taas sydämentykytystä mammalle aiheuttava kettujahti ladon alle, jossa neiti vieraili jo kerran aiemmin tänä vuonna. Tällä kertaa tarina menee niin, että Iiro ja Toni olivat koiruuden kanssa peltolenkillä ja Nelli oli ottanut ja lähtenyt. Pojat eivät olleet nähneet, mistä koiruus ladon alle oli mennyt, mutta äänestä päätellen oli jällee tosi kyseessä. T ja I tulivat kotiin, koska Nelli ei tullut pois kutsumalla - aikaa oli mennyt lähemmäs tunti. Minä lähdin ystäväni ja hänen kahden rhoden  + yhden hoitokoiran kanssa takaisin ladolle taskut täynnä kinkkua ja savukalkkunaa, lempilelu niin ja remmi. Saavuttuamme ladolle aloin huudella Nelliä ja leikkiä pallolla yhden sisäänmenoreiän kohdalla. Ei inahdustakaan. Pahin mahdollinen hiipi mieleen, koira on jäänyt takistaan kiinni tai vaihtoehtoisesti hävinnyt tappelun ja makaa ladon alla kuolleena ... Päätimme kiertää pienen lenkin pellolla ja palata vielä takaisin katsastamaan, jos jokin uusi havainto saataisiin. Aika epätoivoista oli. Kiersin ladon toiselle puolelle ja huutelin muka iloisella äänellä Nelliä - ja pienen tovin kuluttua kuulin vaimeaa painostavaa haukkua. ON SE ELOSSA!! Ensimmäinen asia, joka tuli ääneen ulos. Kiersin takaisin mahdolliselle sisäänmenoaukolle ja kierittelin narupalloa kolossa. aikaa oli mennyt lähemmäs 2,5 tuntia. Yhtäkkiä kolosta tulee kurainen ja harmaa Nellin kokoinen möykky ulos ihan hyvävoimaisena - ilman takkia!! Vasemmassa takajalassa oli hiukan verta ja silmien yläpuolella myös, kuono oli kaivamisen seurauksena tukossa ja likainen, mutta kaikki neljä jalkaa toimivat, häntä oli paikallaan samoin korvat. Uskomatonta! Takki jäi sille tielleen, ja pari päivää Nellillä oli ääni käheänä, mutta muuten leidi on kunnossa.

Hiukan pelästytti ja toivottavasti sitä kolmatta kertaa ei tule kun sanonta on tässä kohtaa jokseenkin spooky " kolmas kerta toden sanoo" jotain Nelli oli siellä syöny, sen verran kateissa vyötärö on eikä oikeen oma ruoka ole maistunut.... mutta jälleen, hengissä!!