Siis totta vieköön, se on iskenyt. ehkä toi otsikko on vähän raflaava, mutta punaviinistä mä oikeesti haaveilen... jopa sen verran, että itseäkin hiukan pelottaa. Kun toisilla on loppuraskaudesta jotain perinteisiä karkki- suolahimoja, niin meitsillä sitten tollanen terveellinen vaihtoehto. :)

No joo.. Meille ei kyllä kuulu mitään ihmeellistä, koirat on vaan, Nellille päätin opettaa "Kuolemisen" eli kyljellään paikallaanmakuun. Se on kyllä sellanen tättähäärä kun jotain temppuja opettaa että huh. Ja koska mä en oo sille koskaan naksutellu, niin en voinu senkään kanssa mennä. Näissä tuikitarpeellisissa tempuissa se olis kyllä kova juttu.. No kyl se alko jo ekan kymmenminuuttisen aikana tarjoo kyljelleenmenoa, mutta siinä pysyminen osottautui haasteeksi. Mä tietty palkkasin vähän ahneesti kun ajattelin, että sinnepäin nyt aluks. saatiin kyllä ihan käypä määrä onnistuneita suorituksia ekalla treenikerralla. Kiva oli kyllä huomata, että kun koira on noin telakalla tällä hetkellä, niin motivaatio tekemiseen on aivan järkyttävän suuri.

Miinan kanssa treenataan kierimistä ja ryömimistä. Kieriminen onnistuu jo niin, että tarvii pienen käsimerkin käskyn lisäksi, mut tuo "vaaniminen" on aika haasteellinen. Jotenkin en pääse eteenpäin sen tempun kanssa, kun joudun hirveesti vaan vetää kättä sen edessä. Ja mä kun haluisin senkin onnistuvan pelkällä käskyllä...

Iloisia uutisia sen verran, että Toni sai pitää työpaikkansa. Niillä oli eilen irtisanomiset --> 40 sai lähtee samantien. Kauhee systeemi, pomo hakee jokaisen irtisanottavan yksitellen... Koko päivä siinä meni. No jos tää tilanne jatkuu tällaisena niin syksyllä on sitten uus kierros. Mut se on sitte.

Jees, mutta mä taidan mennä kattelee telkkuu ja mielikuvaharjoittelmaan punaviinin juomista... :)