..nyyh, tuo pikkukoira lähti valloittamaan "maailmaa" eli kisaamaan Eckeröön. Pääsi kyllä hyvään huomaan ja luultavimmin jopa sänkyyn nukkumaan, joten siinä mielessä kaiken pitäis olla ihan hienosti. Vähän mua jänskättää, miten se mammeli pärjää, kun edessä on laivamatka (elämänsä ensimmäinen) valtava määrä koiria ja kaikkea muuta, mitä pikkukoiran päähän pitäisi mahduttaa.. Mutta Nelson pääsee aksaamaan ja kun se pääsee tekemään sitä syvästi rakastamaansa asiaa, niin millään muulla ei juurikaan ole väliä. Joten onnea-ponnea matkaan koko hela ryhmälle. Toivotaan niitä nollia :) ja muutenkin onnistunutta matkaa koko poppoolle.

Miina jäi siis yksin kotiin, ja heti alkoi "tehotreeni" sen kanssa. Lelulle herättelyä ja pujottelua treenattiin vielä iltakymmeneltä. Jotenkin talo on tyhjempi, kun on vaan yksi koiruus... katsotaan osaako Miina nauttia tilanteesta, tämä kun on sille kohtalaisen vierasta.

Huomenna on kotona yksikseen työpäivän ja sitten illalla varmaan taas vähän treenaillaan. Miinalla on vaan jokseenkin paha valeraskaus päällänsä, että on aika huono syttymään mihinkään (kun ei ole sitä normaalistikaan) mutta yrittänyttä ei laiteta. Ja turkillekin pitäis tehdä jotain, se on niin kaamee, niinkuin aina turun näyttelyssä. Mrr.. Päätin kuitenkin, etten nypi sitä kokonaan siistin vain, syteen taikka saveen. Tulee muuten liian kalju.

Joo, mutta jatketaan vielä harjoituksia, vaikka pitäis jo mennä nukkumaan...

-A-