Kotiinpaluu... ei ollut niin riemullinen kuin olin kuvitellut. Nelli oli itse asiassa aika vaisu, johtuiko väsymyksestä vai mistä, mutta havaittavissa ei ollut mitään normaalista poikkeavaa riemua. Tietty vaihtoehto on myös se, että sillä oli oikeesti asiat koko viikonlopun ajan niin hyvin, ettei pahemmin tullut koti-ikävä :)

Tuloksia ei tällä kertaa tehty. Yks läheltäpiti-nolla oli, mutta olikohan kolmanneks viimeisellä esteellä tullut hylkäys. Lauantaina oli ottanut kontaktit hienosti, mutta kahdella ekalla radalla oli vauhti ollut vähän kateissa. N oli joutunut juoksemaan Nellin kanssa yhdessä. Hypärillä oli sitten antanut palaa ja siltä se läheltäpiti-nolla olikin. Jotain pikku kommelluksia oli myös sattunut, mutta pääosin kaikki oli mennyt hienosti ja mikä oli ilahduttavaa kuulla, Nelli oli käyttäytynyt hienosti ja tullut muiden koirien kanssa hyvin toimeen.

Sunnuntain kisa oli ilmeisesti ollut sellainen meijän "perusperse"-rata, eli koira oli vaan paahtanut mennä kuuntelematta sen enempää. NOO, viikonloppuna kisataan omassa hallissa tutussa ympäristössä, josko siellä sitten tulis jotain tuloksia. Ilman paineita kuitenkin.

Radat oli kuulemma olleet tosi haasteellisia ja aika vähän ylipäätään oli tullut onnistumisia.

Paino ei oo tuosta 7,8 kg:sta liikahtanut mihinkään. Mä olen pitänyt aika pienellä ruualla, mutta taitaa olla se tilanne, että Nelli käyttää kaiken mahdollisen hyväkseen ja nyt kun olen ite kipeenä, niin lenkitys on muitten harteilla eikä mitään muuta aktivointia oikeen oo jaksanu kehittää, niin ei se paino itsestään varmaan tipukaan. Mut on siitä puol kiloo hävinnyt ja kieltämättä näyttää paremmalta kuin ennen joulua. Tavoitteeseen on se 300 gr eiköhän se lähde tässä kevään aikana. Ja jos ei lähde, niin sitten ei lähde.

Miinaa olen siistinyt turun näyttelyä silmällä pitäen, mutta mun silmään näyttää sellaiselta, että en oo ihan päättänyt jätänkö kuitenkin kotiin. Miinan kanssa oli aika mielenkiintoinen viikonloppu muutenkin, kun se oli täällä kotona yksin.

muutamia huomioita:

1) ei reagoi ovikelloon tms. ääniin --> ei hauku yksinollessaan (tämän kyllä tiesin, mutta on se ihmeellistä tulla hiljaiseen kotiin..)

2) viihtyy omissa oloissaan enemmän, ei siis tunge syliin (tämä oli uutta, tai sitten johtuu tuosta valeraskaudesta)

3) ei oppinut tuomaan lelua, mutta huumorikoira löytyi, kun leikitettiin pienissä pätkissä sekä minä että Toni

4) paikallaanoloharjoitukset häiriöillä jatkuu, ei sitä niin vain opeteta

Kiva oli kyllä huomata, ettei Miina kaivannut Nelliä, tai osasi olla oma itsensä ja lenkilläkin juoksenteli kuin muutenkin, kun ajattelin, että vois olla sellainen perskärpänenkin.

Sain laivalla jonkun ihme kurkkukivun, tai oikeammin ääni lähti mutta kurkku ei ollut kipee. Eilen sitten jäin kotiin, kun ei tullut yhtään ääntä ja kävin tth:lla. Otettiin laaja nieluviljely, huomenna saan tulokset. Lämpöäkin on vähän. Tää on joku ihme tauti, mut kai se huomenna selvii..

Laivareissu meni hyvin. Mä jaksoin valvoa jopa 03.00 ja aamulla noustiin jo 10. Hauskaa oli ja vientiäkin olis ollut, mutta en lähtenyt kuin yhen työkaverin kanssa tanssii. Miehillä taitaa olla jotain ihme fantasioita raskaanaolevista naisista...