Aloitetaan Miinasta - juoksun jälkeen keskiviikkona treenattiin ekaa kertaa. Tietty meijän tuurilla ennen meitä mennyt koirakko kylvi miljoona palaa  jotain keitettyä kieltä radalle, ja kun on tuollainen nenäkoira niin on. Siinä oli häiriötä kerrakseen kun yritin A) juosta ja B) vielä tsempata koiraa esteille namipalametsästyksen sijaan. Ensimmäinen osuus meni siis surkeesti ja mietin jo sitäkin vaihtoehtoa, että lähden koiran kanssa kotiin. Jäin kuitenkin ja radan loppuosa sujui (keppejä lukuunottamatta) erittäin mallikkaasti ja ennen kaikkea vauhdikkaasti! Oli rehellisesti sanoen kivaa treenata Miinan kanssa. Ens viikolla on tarkoitus vielä mennä treenaamaan ja sitten alkaa joulutauko.... EHKÄ ensi vuonna näemme Miinan kisadebyytin :)

Nellin kanssa olin Jaakolla eilen. Oli myös tosi hauskaa. En mä mitään pitkää rataa jaksanu juosta, tai ei mun etenemistä enää juoksemiseksi voi sanoo, jotain hidasta hölkkää tai jotain ennemminkin. MUTTA Jaakolta tuli sellaista palautetta, että ekan kerran meijän meneminen radalla näyttää hyvältä !!!! Kyl se sanoi, että aika radikaalit keinot pitää ottaa käyttöön, jotta ohjaus alkaa kulkee. Nyt kun mä oon hidastunu merkittävästi, mun on pakko antaa koiran tehdä enemmän itsenäisesti asioita ja valita itelleni mahdollismman lyhyt reitti, eikä juosta suuna päänä rataa. Meneminen näytti kuulemma tosi hyvältä - ja nopeelta (?) ilmeisesti koiran, koska mähän jäin koko ajan. Mutta mikä tuntui ihmeelliseltä, mä en yhtä estettä lukuunottamatta ohjannu Nelliä kertaakaan väärälle esteelle ja itsestäkin tuntui meno melkoisen hyvältä. En kyllä harkitse mitää vauvatehdasta sen takia, että ohjaus pysyis parempana, olo on jokseenkin tukala, että ei tätä ihan jokapäiväseksi halua kuitenkaan. Ens viikolla olis vielä yks kerta Jaakon treenejä ja sitten meillä alkaa Nellin kanssa tauko. Tai mulla alkaa ja Nelli siirtyy treenaa jonkun lainaohjaajan kanssa.

VAUVA-ASIAA
Tänään oli se toinen ultra. Kaikki näytti olevan kunnossa ja sukupuolikin varmistui - poikahan se on. Mä olen kyllä ollut melkoisen varma asiasta jo alusta lähtien, jostain syystä sitä taitaa vaistota tällaiset asiat :) Mä olin ultrassa yksin, kun Tonilla on joku aika hankala tilanne töissä. Tai olis joutunu taas tekee muutaman tunnin pitemmän päivän, jos olis tullut mukaan. Koko tutkimus nauhoitettiin DVD:lle että siitä pääsee sitten isäkin näkemään miltä toukka tällä hetkellä näyttää. Vähän taas helpotti mieltä, kun mä olen vähän ollut "hysteerinen" kun en oo oikeen tuntenut mitään liikkeitä, että onkohan kaikki hyvin. Pari päivää sitten alkoi kyllä tuntua pientä nyrkkeilyä, ja nyt kun näki, että siellä kaikki raajat heiluu, niin olo on melkoisesti kevyempi. Nyt sitten keskitytään kasvattamaan tätä kumpua (toivottavasti ei liikaa) ja joulun jälkeen annan itselleni luvan alkaa odottaa äitiyslomaa!

IIRO
..on vesirokossa. On se aika raukka. Ja musta sillä on noita rakkuloita vaikka kuinka ja paljon. Silmäluomessakin roikkuu yks! Viime yö oli aika tuskainen kun koko ajan kutitti ja raapiakaan ei oikeen sais ja sitte ne tietty sattuukin. Ja päänahassa on rupia ja kasvoissa yleensäkin aika paljon. Jalat ja kädet on säästynyt toistaiseksi. No tänään tulee ja se 48 tuntia täyteen  ja jostain luin, että 72 tunnin jälkeen näppyjä ei tule enää lisää ja alkavat kuivua pois. Mä olen tämän päivän kotona Iiron kanssa ja sitten taas alkuviikosta. Onneks toi tauti on vaan kerran elämässä. Tai mulla on periaatteessa ollut kaks kun vuos sitten oli se vyöruusu, mikä on saman viruksen aiheuttama.

Sellaisia tänne tällä kertaa. Meillä jää aamulenkki tänään välistä, mutta ajattelin lähtee muutaman tunnin metsälenkille jahka Toni tulee töistä. Nelli kyllä muistuttaa koko ajan tuossa, että miksei jo mennä, mutta pysyn lujana enkä lähde sairaan lapsen kanssa ulos. Valitan Nelli!

Viikonloppuja kaikille!
-Annuli