Se meijän debyytti sitten meni ihan "putkeen" tai ei tarvis edes noita lainauksia, sillä putkeen meni. Harmi vaan, että väärästä päästä....
Eka rata oli aivan fiasko. MÄ JÄNNITIN!! Siis en oo ikinä ennen jännittänyt tuolla lailla mitä nyt. Ihan melkeen tärisin. Kauhee tunne. Ja tietty ajatukset oli missä oli, just sellasta liikku päässä, että mä en osaa mitään, mitä mä ylipäänsä teen täällä +2 asteisessa räntäsateessa. OLEN HULLU. No joo, toka rima sitten otti ja tippui, kun olin vaan niin myöhässä. Siitä meni jo se fiilis, mutta jatkettiin ja kepeillevienti onnistui kohtalaisesti (kepit oli neloseste, 180 astetta kolmoshypyltä) ja keinukin vielä meni, mutta sitten tuli este nro 6 putki ja mähän tyrkkäsin Nellin väärään päähän sitä. En pystynyt kokoamaan kaiken sen jännityksen jälkeen itseäni ja loppurata meni hyllyn jälkeen fiaskoksi. Nelli teki omaa rataa ja mä koitin päästä tilanteesta mahd. nopeesti pois. Aika riman alitus -debyytti etten sanois.

Toinen rata oli mun mielentilalle jo tyypillisempi. Olin mielestäni harjoitellut radan hyvin ja tein vielä mielikuvatreeniäkin ja sanoin jopa ääneen muutaman kerran, että nyt tää onnistuu. Eikä jännittänyt. Alku oli tosi lupaava, ok puomin kontakti, mutta jälleen kutosputki oli meijän kohtalo. Mä olin inan verran myöhässä ja nelli kävi hakee vauhtia A-esteeltä, eli hyl myös tästä. MUTTA mä en antanut sen haitata menoa, vaan tehtiin muuten uhdas rata. Tuntui tosi hyvältä meno, paitsi viimeistä edellisellä esteellä tuli järkyttävä kaarros, mutta puhdas rata hyllyn jälkeen ja ennen sitä. Mun ajoitukset oli suht kohdallaan ja nelli kuunteli hienosti. Muutaman viikon päästä tampereelle kisaamaan. omissa kisoissa olen kolmosluokat töissä, niin päätin, etten samana päivänä kisaa, kun keskittyminen vois olla vähän niin ja näin.