Meinaten tällä allekirjoittaneella. Viime viikko oli todellinen agiliitoviikko. Ma nuo epikset, ke muuten vaan treenailua teemana kontaktit (yllätys, yllätys) pe Jaakotusta niin, että oikeen hiki pukkas otsalle ja la sirkus finlandian kanssa att:n treeneihin, joissä kisaavissa oltiin vaan me!! Kun perjantaina ei saanut juosta tarpeeks (mukamas) niin lauantaina sitten sai. Elina (en muista sukunimeä) laitto mut juoksemaan Nellin kanssa kilpaa. Hei, ihan oikeesti, siinä ei oo mitään järkee ja kehtas vielä sanoo, etten muka juokse täysillä!?! Ei vaan, treeni oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi tehokas, mä löysin itestäni sen 15-vuotta sitten haudatun Suomen sprintterilupauksen ja sain palkaksi särkevät jalat. Eihän sitä omia lihaksia tarvii niin huoltaa, pääasia, että koirat on kunnossa ;)

Tänään vihjailin ystävälleni tulevasta Tampereen reissusta. No ei hän heti tyrmännyt, itse asiassa näytti vihreetä valoa, JOS mä suostun ohjaan sen toista koiraa, joka on tämä rouva. (Saga)
Aikas eriskummallinen tapaus, mutta niin viisas, että viisaampaa en kyllä ole tavannut. Ja kaltaisekseen jopa nopea agilityareenalla. Pelottavaa, mutta myös haasteellista. Katsotaan, miten meijän ens viikon treeni menee, päätöksen ohjaamisesta teen sen jälkeen. Eli ensi kuun puolessa välissä olis tarkoitus lähtee manseen kisaamaan. Varokaa oksat ja männynkävyt, täältä tulee melkeen joka luokkaan osallistujia!!