Kiitti vaan myötäelämisistä... tää blogi on siitä hassu paikka, että silloin kun saan tänne jotain muuta kirjoitettua kuin pelkkiä koiratarinoita, niin jutut häviää taivaan tuuliin tai kait ennenmminkin sinne bittitaivaaseen tai se bittitaivaan mustaan aukkoon. taitaa silloin tulla aina "painavaa" asiaa. No hjuuh, ei vaineskaan...

töissä pähkäillään kesälomien kanssa. mä niin toivoin, että olisin voinut aloittaa jo siitä agirodusta, mutta näillä näkymin meitsi lomailee sitten 21.7-> jos tuolla hommissa olen... mitään sen suurempia virityksiä ei ole, mutta jotain aina pitää olla. :) kaverit myi rakentamansa talon sievoisella voitolla ja me ollaan nyt pähkäilty että pitäiskö iteki laittaa torppa myyntiin ja kattoo mitä tulevaisuus tuo. siis tonihan haluaa ja aikoo rakentaa toisen talon, jossa ekan talon "virheet" korjataan, ja suoraan tiedetään, mitä ei ainkaan tehdä. mä olen sellainen oikeen perus-oinas, hyvin määrätietoinen, mutta ah niin äkkipikainen, että tässä asiassa olen lintu ja kala yhtäaikaa. en siis tiedä mitä haluan, tai tiedän, mutten sittenkään tiedä, haluanko vaiko enkö!?! jahas tallennetaan :))