Lähellä, mutta kuitenkin NIIN kaukana oli se meidän kolmas nollatulos ja nousu kolmosluokkaan. Toiselta radalta viimeinen rima alas ja tulos 5vp. aika olis hienosti riittänyt voittoon, mutta näin tällä kertaa. harmitti ihan vietävästi ja harmittaa edelleenkin, siksi mä
en oo oikeen tännekään saanu sitä kirjoitettua... Noo, tuleehan noita kisoja taas.. ;)
Eka rata oli ohjaajan fiasko. Mä unohdin hetkellisesti radan, kun se oli niin looginen ja pelkkää suoraa... Ja Nelli oli tietty niin kuuliainen tällä kertaa, ettei mennyt sinne mihin piti, vaan tuli mun lluo kyselee, että mihin pitäis mennä. Ekalta siis loppujen lopuksi kolme kieltoa ja hyl.
Eilen loppui hullut päivät ja mä oon aivan loppu. Siis ne on kyllä sellaset työpäivät, ettei ikinä oo rankempia. Pitää jaksaa kuunnella hälyä vähintään 8 tuntii päivässä ja valitusta ja kestää kuumuutta jne. Onneks mulla on huomenna vapaa.
Selkä on paskana. Huomenna menen lääkäriin, sekin jännittää jostain syystä. Mä näet kuvittelen, että mulla on ties ja mitä ja viime yönä näin jo unta, että mun elinaika on vähissä. Ihanan pessimistinen olen ainakin... Mutta huomenna selviää selän kohtalo, toivottavasti ainakin.

Takaisin agiliitoon. Janitalta tuli lisäinfoa tän syksyn kurssista. Nyt jännitetään, koska Nellin juoksu on ja milloin meidän kurssi alkaa. Onhan se kallis, 120 egee, mutta toisaalta pääsee mielettömään oppiin. Treenit kestää 1,5 tuntii kerta, että siinä pitäs päästä tekemäänkin jotain. Mä ilmottauduin ratakurssille, jossa tehdään pitkää rataa. Tai vaihtoehtoisesti tekniikkakurssille, kun olen tullut siihen tulokseen, että mun ohjaustyyli on hirveen yksipuolinen. Takaaleikkaamista suurimmaksi osaksi.
Jos selkä tulee kuntoon...

Muita uutisia vielä... Toni vaihtaa marraskuun puolessa välissä työpaikkaa. Alkaa olla illat ja yöt kotona. Mun yh elämä on siis taaksejäänyttä, ainakin hetkellisesti.
Ei mars, mä meen päikkäreille, palataan!